Internetkahviloista ja muualta kaukaa kotoa kirjoitetut kuulumiset

Saturday, February 11, 2006

Paiva pelkkaa matkustusta

Aamulla heratyskelloni soi kuudelta. Sammutin heratyksen ja laitoin silmat kiinni vain muutamaksi minuutiksi. Kun seuraavan kerran avasin silmani kello oli 7.55. Fuk. Olin sopinut syovani aamiaista seitsamalta Davidin kanssa. Ja tietenkin olin illalla liian vasynyt pakatakseni. Laitoin Davidille tekstiviestin.

Puolessa tunnissa olin kaynyt aamupesulla, levittanyt suojakertoimet, pakannut ja maksanut punkalon. Ehdittiin hyvin syoda ennen taksia, joka tuli kahdeksalta Sun setin edesta poimimaan backpackereita. Heitin Mitille hyvastit viela ennen kuin kapusin lava-autoon.

Matkustaminen mahdollisimman antituristina onnistui oikein mukavasti. Kaikki backpackerit menivat ihan eri satamaan kuin me ja sain kaytettya menopaluu tikettini toisen puoliskon. Lautalla oli vain yksi valkoihoinen meidan lisaksemme. Satamasta saatiin heti lava-auto taksi Tratiin, tosin David joutui tovin matkasta roikkumaan auton perassa ja todistaa olevansa mies. Tratissa oltiin 10.15 ja bussi lahti klo 11. Ehdittiin hyvin katsastella paikkoja ja loysin viela hienot sandaalit kohtuuhintaan, 30 bahtia eli kaytannossa ilmaista.

Oli aarettoman kiva matkustaa Davidin kanssa, joka on maaritellyt mut todella nortiksi. Paastiin Bangkokiin Ekkamain bussiasemalle viiden maissa, muutaman pysahtymisen jalkeen. Matkattiin skytrainilla ja loppumatka taksilla etta paastiin tanne pohjoiselle bussiasemalle, mista juuri bloggailen.

Bussiliput on ostettu ja lahto on puoli yhdeksalta. Tama bussiasema on epatodellinen paikka. Tama on lentokentan kokoinen ja taynna ihmisia ja aania. Toisaalta, tama piti kylla kokea. Ei tata muuten uskoisi todeksi. Hyvastelin Davidin ennen kuin se hyppasi Khao Yain National parkiin. Se kovasti lupaili lahettaa kuvia nateista turistitytoista, vaikka kylla pyysin kuvaamaan villit elefantit ja apinoita.

Tassa ei ole enaa kuin tunnin verran bussin lahtoon. Millan pitaisi saapua tanne pian. Paa on tukossa ja haluisin pesemaan kadet ja kasvot.. toivottavasti ehdin siihen puuhaan viela ennen yhdeksan ja puolen tunnin matkaa Chiang maihin. Ja perille paastya odottaa viela neljan tunnin matka pieneen kylaan nimelta Pai.

Nyt soittamaan mussulle ennen kun Milla alkaa soitella peraan ja etsiskella mua tasta valtaisasta rakennuksesta.

0 Comments:

Post a Comment

<< Home