Liskoparatiisi

Kutittaa ja syyhyttaa ja kun raapii oikein kovin kirvelee tuo suolavesi. Ja se joka on kokenut kaamean kutinan, tietaa, kuinka vaikeaa on olla raapimatta.

Olen ihan hammentynyt kuinka paljon kaipaan ihmisia taalla, laheisiani. Latasin prepaid liittymaani taas lisaa rahaa voidakseni pitaa yhteytta. Toissailtana juttelin mussun kanssa 23 minuuttia, mika olisi suomiliittymalla maksanut varmasti 20-30 euroa. Yyh, ei pitaisi alkaa haikailemaan yhtaan, muuten unohtaa iloita siita mita taalla on.

Olen jo hyvin irroittautunut arjesta. Kuva on ihan hamartynyt paassa ja koulu tuntuu kaukaiselta ajatukselta. Ajattelen korkeintaan mahdollista kv-vaihtoa Indonesiaan.

Tanaan taas sita samaa. Banaanipannaria aamiaiseksi, beachille ottamaan arskaa, uimaan ja heittelemaan frisbeeta. Myohainen lounas auringon laskiessa, sen jalkeen istuskeluja fruitshakeja ja jutustelua. Ja nukkumaan. Huomenna tulee muutos, meidan pitaa olla jo 10.30 beachin ekassa ravintelissa tapaamassa vanha seta Dan ja hollantilaiset tytot, joiden kanssa vuokrataan kajakit ja painutaan lahisaarelle. Valitettavasti frisbee tiimimme itavaltalaisvahvistus Klaus (en tieda miksi, mutta viela eiliseen luulin hanen olevan John, no nyt on asia korjattu) lahtee huomen aamulla enkku Jamesin kanssa kohti pohjoista ja Chiang maita.

Hrr, olen kananlihalla taalla ilmastoinnin ollessa paalla. Kallis internetmesta, 2 bahtia minuutilta ekan 30 minuutin ajalta, sen jalkeen bahti per minuutti, mut yhteys on nopea verrattuna toiseen mestaan ja puheyhteys messengerilla broidiin onnistui.

Piirsin vihkoon kalenterin tarkistaen paivat kannykasta. Mietittiin mita haluamme lomallamme tehda. Ollaan viela avoimia ja mennaan fiiliksen mukaan. Kiire ei ole taalta liskojen ja koiranpentujen tayttamasta paratiisista pois. Milla pysahtyy monta kertaa matkalla bungalowilta beachille ja toisin pain, ihan vain hillittoman sopojen koiranpentujen takia, niita on ainakin kolmessa kohtaa. Ma pyrin olla rapsuttamatta niita, silla tassa aurinkoallergiassa on jo tarpeeksi. Mina sen sijaan ihkutan niita liskoja ja Milla ihmetteleekin, miten silmani loytavat niita joka puolelta. Se on harjaantuneisuutta. Haluan kotiin liskon ja ehka sen liskotatskankin.

Taalla rannalla on parikin paikkaa missa tatskan saisi, jotenkin vain epailyttaa, onkohan se ihan turvallista ja vaikka mita.. Oikeasti en tarvitse ihooni enaa muita kuvia, mutta se liskotatska on alkanut pyoria paassa. Ehka hinku menee ajan kanssa ohi.

Kella on jo ysi ja luvattiin itavaltalaiselle Marlalle viela menna Sun setiin syomaan jalkkarit. Syotiin aiemmin Puumajassa lounas, Milla sampparia ja ma ihanan tulisen pineapple curryn. Laukussa on muovirasiassa pala banaanisuklaakakkua, muovikassissa huomisen evaita, erilaisia pahkinoita. Tekee kamalasti mieli bananapancakea ja kohtahan sen saa.

Tanaan ajoissa nukkumaan, silla huomenna ei voi nukkua myohaan. Elama olisi taalla helpompaa, jos suojakertoimet voisi ruiskuttaa kerralla ihon alle. Ei menisi aina niin kauan rasvaamiseen aamulla. Mutta palanut en viela ole, vaikka tanaankin lojuin rannalla aarettoman kauan.