Lampotila, jossa aivot sulavat

Kummasti olo koheni eilen koneen aarelta lahdettyani. Milla pakkaili punkalolla ja kaytiin sitten Treehousessa moikkaamassa kavereita. It smelled so happy. Se taitaakin olla tan saaren ominaistuoksu, toivon ettei kuitenkaan. Tama paikka tuoksuu myos banaanipannarille, aurinkorasvalle ja luonnolle.

Olen todella tyytyvainen tekemaani paatokseen. Tama on ollut aarimmaisen mukava ja kuuma paiva. Aamiaisen jalkeen menin beachille makoilemaan romaanin kanssa. Siella oli niin kuuma, ettei pystynyt puolta tuntia pitempaan grillaamaan itseaan. Oli pakko kayda uimassa aina valilla. Ilmeisesti thaikkuniveani suojakertoimella 20 ei toimi yhtaan, silla grillasin kirjaimellisesti itseni. Vahan kuumottaa ja punoittaa. Kaytin jo toissa iltana ostamasta aloe vera geelista puolet.

Rotem tuli beachille jossain vaiheessa ja myohemmin belgialainen David. Kaytiin heittamassa frisbeeta ja sovittiin, etta matkustetaan huomenna yhdessa Bangkokiin Davidin kanssa. Milla soittelikin matkaltaan VIP bussista ja valitteli ettei ollut ihan tyytyvainen. Niimpa me pidetaan tyylista kiinni Davidin kanssa ja jatketaan goverment bussilla eteenpain.

Meinasin jossain vaiheessa uidessani moikata paria suomalaista tyttoa, mutta hetken kuultuani am irk -videon tyylista keskustelua, jatin moisen valiin. Suomalaisilla tuntuu olevan hirvea hinku valtella toisiaan. Kertokaa mista se johtuu..?

Kavin Davidin kanssa Lonely bookissa, joka on internetpulju ja kaytettyjen kirjojen myyntipiste. Vein kaksi romaania sinne. Sain edellisesta 90 bahtia ja nyt ne myivat sita 240 bahtilla (mika on tuplasti se mita siita maksoin Suomessa). Kahdesta kirjasta sain takaisin 150 bahtia ja ostin sitten The Beachin (220 baht) luettavaksi, jos tuhoan edelliset turhan nopeasti. Tykkaan enemman siita puhtaasta kirjojen vaihtosysteemista. Jotenkin siella asioiminen nostatti kovasti artymysta, molemmilla kerroilla.

Beachilla olon jalkeen piti varata aikaa suihkuun, joten sovittiin Davidin kanssa tapaaminen Sunsetiin lounaan merkeissa tai paivallisen, ihan sama. Kotimatkalla tormasin Sebastianiin joka lupasi liittya seuraan. Ennen auringonlaskua otin pari kuvaa punkalosta, jossa olen jo yhdeksan yota nukkunut kovassa sangyssa.





Tavallaan missattiin auringonlasku, silla on ollut vahan pilvista. Yhdessa vaiheessa Sunsetissa istuessa nakyi punaisesta aurinkosta vain kolme raitaa pilvien lomasta. Syomisen lomassa otin kuvan auringonlaskun jalkeisesta taivaasta.



Oli kylla niin aarimmaisen kiva istua poikien kanssa iltaa. Jaan varmasti kaipaamaan Sebastiania, joka on niin valiton ja mielettoman suloinen. Ihan mielettoman kiva kaveri, jolla on hyva maku (tykkaa salmiakista ja banaanipannarista). Huvittavaa on, etta se tietaa Suomesta ihan hirveasti, mika selittyy suomalaisella tyttoystavalla, joka silla on joskus ollut. Se antoi mulle asken lahtiessani supermieshalin. Tulen kaipaamaan Davidiakin, mutta onneksi saan nauttia tasta laatuseurasta huomisesta aikaisesta aamusta aina Bangkokiin saakka.

Se on jannaa, kuinka jotkut ihmiset saavat englantini ihan lukkoon ja toisille saan puhuttua vaikka kuinka. David erityisesti (ja se Hollantilainen Karien) on sellainen tyyppi jonka kanssa on helppo hopotella paskalla englannilla. Puhuttiin jopa blogeista, mika on tosi norttia.. Ja tuossa kuva, joka otettiin asken Sunsetissa. David, mina ja Sebastian. Ihmiset ei tykkaa kun automaattinen tarkennus tarvitsee salamaa avukseen ja sitten kaikilla on silmat kiinni siina vaiheessa kun kuvaa oikeesti otetaan. Kolmas yritys ja siksi naurattaa.



Haluan nautiskella viela tanaan riippumatostani (heti taman session lopetettyani). Tosin joudun jakamaan kuistini ystavien kanssa. Asken punkalolla kaydessani sain todeta kuistin olevan taynna muurahaisia, pienia pienia muurahaisia. Kaiteet ja koko seina jossa ovi on, on taynna muurahaisia. Voisin melkein veikata Rotemin ennustuksen sateesta pitavan paikkansa, silla muurahaiset tulivat viimeksikin turvaan kuistille kun satoi. Vaan mista ne tietavat mitaan tulevasta saasta? Tuossa alla teille murkkuja.





Ma lahden nukkumaan.