Happy, happy, very happy

Eilisen illan kruunasi heti valojen sammuttamisen ja sankyyn kompimisen jalkeen alkanut sade. En oikein meinannut aluksi tajuta, etta se on oikeasti sade. Aallot kavivat ja aani oli ihan mieleton. Sade yltyi mielettomaksi ja niin kovaksi, etta huomasin pisaroita tippuvan moskiittoverkosta. Kiva kiva. Yksin bungalowissa, jonka katto vuotaa ja joka ei pida mitaan myskyamisen aania ulkopuolella. Nukahdin kuitenkin jossain vaiheessa poikittain sankyyn.. se oli kuivin vaihtoehto.

Tanaan aamulla oli aikainen heratys. Kavin syomassa aamupalaa Sunsetissa kirjan kanssa. Milla ilmestyi puoli tuntia ennen lahtoa. Ja sitten hypattiin lava-auton kyytiin ja ajettiin etelampaan.

Paatilla tuli vaihdettua muutama sana eilisesta ja se kevensi ainakin mun oloani. Nyt numero kakkonen on poissa ja mun matkaseurani on taas mukana. Vietettiin sitten tosi kiva paiva paatilla ja snorklaten.

Eka kohde oli ihan jees. Ko Rangin luonnonpuistoa jos oikein muistan. Vesi oli aika kylmaa olla pitkaan uiskentelemassa, joku sanoi etta 27 astetta.

Toinen paikka olikin sitten hillittoman upea snorklausmesta pienen saaren laheisyydessa. Aurinko pilkisteli pilvien takaa ja paljasti kaikki erivariset korallit. Nahtiin ankerias ja nokkakala, jota yritin jahdata. Kaloja oli niin paljon.. oli mieletonta uida niiden keskella.

Paluumatka maattiin aurinkokannella ja Milla sai paikallisen pojan Tean piirtamaan jalkaansa ison lohikaarmeen. Viela puuttuisi, etta sen tatskaisi siihen pysyvasti. Kuvakin olisi, mutta joku urpo istuu tuon koneen aaressa, jossa on mestan ainoa polttava cd-asema. Sain kortinlukijan, mutta viela pitais saada nuo poltettuakin talteen.. Kamalan hidasta katsella kuvia kortinlukijan kautta.

Ha, sain teille sentaan tahan hataan yhden kuvan, auringonlasku Sunsetissa muutama ilta sitten.



Ja vihdoin kuvia tasta paivasta. Mina ja rapylat.



Ja BB Diversin vakea. Nuo paikalliset pojat koristelivat Millan jalkoja. Kuvassa myos divemaster Kristoff.



Ja sitten takaisin tekstin pariin.

Mentiin syomaan Sunsetiin (kuinka yllattavaa). Istahdettiin meren aarelle ja hopoteltiin jotain, kunnes vieressa istuva kundi kysyi, puhutaanko me suomea. Kundi on kotoisin Australiasta ja oli Kambodzassa viettanyt aikaa suomalaisten kanssa. Sitten taas kerattiin look-a-likeja, tama Sebastian meinaan nayttaa ihan Orlando Bloomilta. Meilla on jo se Scooby doon omistaja siita piirretysta versiosta (ei kehdattu kysya saadaanko ottaa kuva, se oli liian hillittoman hauskaa), Scott Speedman (kuvassa tuolla ylempana) ja nyt Orlando-Sebastian.

Marla odottaa meita viela Puumajaan. Se on huomenna viimeista paivaa taalla ja halusi syoda pannaria aamulla yhdessa. Marla ja Pasha ottivat puoliksi happyshaken eilen. Ja vasta tanaan, Orlandon kanssa jutustelun jalkeen naiivi suomitytto viisastui. Taalla saa moniakin asioita happy-versioina, Kambodzassa kuulemma pitaa oikein tilata erikseen unhappy, jos ei halua syoda huumeita ruuassaan.. Huvittavin on etta ruoka saatettaan valmistaa happyoljysta. Maarista on vaikea sanoa kun se ei missaan kuulemma maistu ja muutamat ihmiset, kuten Marla eilen, ovat olleet hieman tai ehka hieman enemman sekaisin.

Mulla on taas nalka. Mokissa on banana cake, jonka ostin laiturilta. Melkein olisi kylla yhden banaanipannarin kokoinen kolo mahassa.