Chiang mai, rakkaani

Olen vihdoin normaalissa olotilassa, ruokahalu alkaa palautua pikkuhiljaa ja maha ei jatkuvasti pida melua itsestaan.

Eilinen ilta meni night bazaarilla, joka on valtaisa. Kojuja kojujen jalkeen seka 'miss' ja 'look' huutoja. Hinnat ovat huomattavasti kohtuullisemmat taalla paassa, vaikka ollaankin turistitorilla. Tinkaamisen varaa siis. Ihailtiin myos vaihteeksi tata paikallisten kasityota. Jos vaan ei kassin painolla olisi valia niin taalta lahtisi mukaan vaikka mita. Maalauksia, puusta veistettyja peilien kehyksia, pienia langasta askarreltuja avaimenperia jne jne.. Taitavat kadet nakyvat joka saralla. Kuvasin yhden saippuasta kukkasia kovertavan miehen ja ostinkin yhden kauniin saippuan isoaidilleni, joka on todellinen kukkaihminen ja jota en ole nahnyt aikoihin.

Ostin lampunvarjostimen, joka nayttaa suomalaiselta ilta auringolta, ihanan hameen jne. Shoppailu-urakan jalkeen jain puoleksi tunniksi jalkahierontaan kadunvarteen (puolituntia 60 bahtia). Olin viimeinen asiakas ja muut hierojat kasailivat tuoleja ja kamppeitaan. Pomonainen maksoi palkkoja. En tieda kuinka monen turistin jalat hintaan sisaltyi, mutta paivaliksa oli 40 bahtia. Hyvin kaarivat kermat paalta nama pomot.

Oli hassua nukkua, silla viimeyo oli ensimmainen, kun lakanan alla ei kaivannut rihman kiertamaa ymparilleen. Oli vaan hot. Fan paalla ja ikkunat auki. Suurena ilona oli reilusti sankya leveampi lakana, joten meidan ei tarvinnut Millan kanssa nukkua kylki kyljessa niin kuin Paissa.

Aamulla kuumuus, banaanipannaria guest housen omasta keittiosta (paistoivat 3 pienta sydamen muotoista pannaria, reunalla salaattia, ho?) ja taxi centralille (hullu shoppauskeskus).

Viime vuonna en ollenkaan tajunnut, kuinka iso mesta tuo centrali oikein on. Nyt kierrettiin se oikein huolella, uuvutin Millan oikein shoppausenergiallani. Kaytiin turisteina syomassa pizzeriassa kalliisti (kokonaissumma 328 bahtia, sikamaista).

On ihan kasittamatonta, kuinka paljon taalla myydaan kannykkasalaa. Monia shoppeja taynna pussukoita kannykallesi, erilaisia kuoria ja roikkuvia elukoita puhelimeen vilkkumaan. Virkistin omaa monia kolhuja karsinytta puhelintani ostamalla siihen uudet kuoret, helmiaisvalkoiset tai jotain sinne pain. Milla rakastaa pienta salaa ja sai jotenkin mut ostamaan omat homonalleni puhelimeen roikkumaan. Toinen on vihreasta ja oranssista langasta tehty ottiainen (jota ehka voi kutsua nalleksi), toinen on valkoinen nalle, jolla on sylissa sydan, joka vilkkuu punaisena, vihreana ja sinisena aina kun silla soittelee. Voi elama..

Viimeiset paivat ja shoppausta siihen malliin. Loysin samanlaisen hienon apinapaidan mussulle, kuin itselleni ostin alkureissusta. Onko se verrattavissa samanlaisiin tuulipukuihin?? Toivottavasti ei. Miksi muuten ostan aina apinapaitoja Thaimaasta. Viime vuonna ostin niita kolme. Nyt jo yhden enemman.


Kaytiin ottamassa kampilla lepoa, Milla ressukka nukahtikin hetkeksi. Melkein havettaa kuinka onnistuin sen uuvuttamaan. Ja sitten Warorotille, sille aina niin ihanalle paikallisten iltatorille.

Warorot saa joka kerta pauloihinsa. Milla valitti, etta miksi mentiin syomaan ennen sinne menoa.. Kaikkea olisi pitanyt saada maistaa. Ihanat sticky ricet mangolla syotiin shoppauksen ohessa ja Milla sai ensimmaisen pussishakensa (saat fruitshakesi muovipussiin ja pillin).

Meinasin tulla hulluksi ja Milla myos. Kassissa on ainakin viisi t-paitaa ja yksi toppi. Hinnat 1,5 eurosta neljaan. Kallista. Elama on.

Jotain kuitenkin taalla on sellaista mita ei oikein pieni mieli pysty kasittamaan. Torilla oli pienen pienia kanin poikasia, joita puettiin barbien vaatteisiin. Eivat vaatteet tehneet onnelliseksi niita pupuja.

Lihan kuljetus on toinen, jota en ehka olisi halunnut nahda. Pieni rekka, avolava. Siat palasina potkat ja paat sekaisin. Kolme heeboa toissa. Ja viuh viuh sian osaset lensivat kaaressa karryyn. Suomessa liha on niin paljon siistimpaa ja ihan varmasti olisin kasvissyoja jos joutuisin tappamaan oman ruokani.

Olen luvannut itselleni joka paivalle hieronnan, viela kun se on ilmaista. Kohta tulee kiire jos haluaa alottaa toiminnan viela taman paivan puolella.

Tanne haluaisin jaada. En kaipaa Bangkokiin hetkeksikaan. Voi kun voisin teleportata itseni ja tavarani keskiviikkoiltana kotiin. Viela kaksi yota taalla, sitten kaksi yota matkustaen.