Bangkokin kautta kotiin

Se, kuinka hyvin bussissa nukuttaa on kiinni kuskista, eika niinkaan penkin leveydesta. Chiang maista otettu bussi olivarustettu extra jalkatilalla seka extra leveilla penkeilla, vasemmalla reunalla vain yksi penkki, oikealla kaksi. Kuski oli juniori ja sai bussin keikkumaan (Milla pelkasi koko roskan kaatuvan). Myos kiihkean kaasu ja jarrujalan kaytto ei lisaa nukkumismukavuutta. Itseasiassa suurin kiusa unelleni oli pysahdykset yon aikana, se tasainen hurina kun on niin ihanan unettava.

Eilinen paiva oli aika mukava, vaikka yleensa aika check outin jalkeen on jollain tavalla stressaavaa. Saatiin kamat sailoon guest houselle ja mentiin kollimaan Chiang main city parkiin. Aivan mieleton paikka, todella kaunis iso ja vehrea, eika oikein uskoisi, etta vieressa kulkee vilkasliikenteinen tie. Paljon vihreaa nurtsia jolla kollia (mattoja sai vuokralle kymmenella bahtilla), mutta joka piti jakaa paikoitellen muurahaisten kanssa. Erilaisia puita ja palmuja.. kukkia.. ja isoja latakoita, joissa oli kaloja. Lisaisin kuvan tahan, jos tama kone ei olisi niin onneton.

Lueskeltiin ja lounasteltiin puistossa (missa ei muuten bikineilla oteta aurinkoa, poliisisedat tuli muutamalle lankkaritytolle meidan vieressa sanomaan). Viidelta menin itselleni lupaamaani hemmotteluhoitoon, tunnin jalkahieronta plus tunnin thaihieronta. Olo oli mieleton sen session jalkeen. Oli ensimmainen hieroja, joka loysi oikeat paikat tai sitten uskalsi kasitella tarpeeksi kovakouraisesti. Hinta oli yhteensa 7 euroa ja paikkakin oli viela mita miellyttavin, hamara, viilea ja taustalla soi rauhallinen pimpelipom rentoutumismusiikki..

Tanaan aamulla aamiaisen ja Millalle huoneen loytymisen jalkeen ollaan vain oltu. Katseltu kuinka Khao san roadilla paikallaan pysyvat reissaajat heraavat kadunvarrelle kahviloihin aamupalalle. Tehty viimeisia ostoksia, ihan kun rinkka ja ostamani lisatila kassi eivat jo painaisi. Lupasin Millalle vieda joitain sen tavaroita Suomeen, ihan reilu diili sinansa, etta Milla aiti on luvannut huomen aamulla nahda mut ja vaihtaa mun kanssa tavaroita (sille kun annoin alkureissussa kassin mukaan).

On hassua lahtea, mutta toisaalta ihanaa. Tuntuu, ettei missaan ole hiljaista, vahintaan ilmastointilaite pauhaa tai pahimmillaan meteli on aanien sekamelska, jossa yhdistyy monet videopelit, ostoksilla olevat ihmiset tai ihmiset, elaimet ja moottoriajoneuvot. Paasen soittamaan musiikki omista stereoista (ja jos tule thain kielta ikava, mulla on kokoelmalevy taynna thairokkia).

En osaa kuvitella, etta perilla on kylma. Haaveilen, etta voin pelata frisbeeta nurmikolla ja kayttaa hametta ilman sukkahousuja.. ja niita uusia sopoja kenkia, jotka ostin toissa iltana. Mutta enkohan ma kesta. Sain meinaa asken puhelun mussulta ja kotiin meneminen tarkoittaa jalleennakemista. On hyva lahtea voidakseen palata.

Tama on talta eraa viimeinen postaus reissublogiin. Huomenna, jos maltan, olen jo sen oranssin parissa. Lahtotunnelmiin kuva isosta kaverista, josta on kuvan lisaksi muistona vielakin jaloissa pienet arvet.