Hyvin suolattu tytto

Sain sitten syoda yksin aamupalaa. Tai oikeastaan en syonyt ihan yksin. Tama oli jo kolmas aamu, kun sama valkomusta koira tuli aamiaisella viereen. Kahtena aikaisempana aamuna se on mun ja Heidin syodessa ryominyt meidan valiin eritain matalan poydan alle ja loikoillut siella. Tanaan se tuli mun viereeni ja vasta myohemmin ryomi poydan alle. Tanaan olin aamun ensimmainen asiakas, mutta muina aamuina olisi kylla ollut vaihtoehtoja mun ja Heidin lisaksi. Oli myos ensimmainen aamu kun en syonyt aamiaiseksi pannaria vaan puuroa. Siksi joudunkin kohta suksimaan Intouchiin syopottelemaan..

Nama pari viimeista aikaisinta aamua ovat olleet aivan ihania (Shine tykkais niista myos). Ilma on lempea, tuulee hieman eika viela ole painostavan kuuma.

Meilla oli tanaan matalassa merivedessa tehtavia harjoituksia. Yhdeksan jalkeen soviteltiin sukelluskamoja ja mikaan ei ole hirveampaa kuin yrittaa saada markapuku paalla, kunnon makkarankuori. Painovyossa oli niin paljon painoja (vahan extraa etta saatiin tehtya harjoituksia), etten meinannut paasta ylos kun yritin poimia maasta rapyloita kaikki kamat paalla. Hullua.

Ensin harjoiteltiin veden alla hengittamista, sitten otettiin annostelija suusta pois ja tyhjennettiin se vedesta (veden alla tietty) ja jatkettiin. Maskin tyhjennysharjoitusten aikana alkoi ahdistaa toden teolla. Mietin, eiko taman pitaisi olla kivaa, eika pelkastaan pelottavaa ja ahdistavaa. Veden alla naytin kuitenkin ahdistuksesta huolimatta opettajallemme ok merkkia vastaukseksi. Kun pariin otteeseen pinnalla sanoin, etta ahdistaa ja pelottaa, siihen ei reagoitu mitenkaan. Kyyneleet melkein kihosivat silmiin ja mietin, etten tauon jalkeen kylla jatka tata puuhaa ollenkaan. Opettaja sanoi, etta viela kaksi tehtavaa ja toisen niista aikana pahin paniikki katosi.

Kamalaa oloa lievitti myos uusi tytto meidan ryhmassa. Sita pelotti viela enemman kuin mua ja se taisi tehda sita vain poikaystavan painostuksesta. Ja sen uuden tyton mukaan tulon takia meidan loput teoriat siirtyivat huomiselle, joten aamulla pitaa olla taas reipas. Ja iltapaivalla sitten lahtee paatti ja sukelletaan ensimmaisen kerran..

Heidi kulutti paivansa Markin kanssa hengaten ja tuli sitten mun kanssa lounastamaan auringonpaahteeseen. Istuskeltiin pitkaan ja Heidi valitti huonovointisuutta. Nyt se makaa pimeassa bungalowissa ja kavi ainakin kerran yrjoomassa ennen kuin lahdin.

Heidi sanoi olevansa kypsa tahan saareen. En tieda kayko silla aika pitkaksi, mutta taalla on kuulemma ainakakin liian kuuma sille. Pieni ero siis meidankin lammonsietokyvyssa.

Otsa ja paanahka on palanu aika ikavasti sukellustehtavien aikana ja kasivarret punottaa ikavasti, mutta rasva ei oikeen auta tuolla pinnan alla. Viela on siis toivoa saada hieman varia pintaan ennen kuin tulee takaisin. Taalla kaikki on ihan tosi ruskeita ja lopputulos on se, etta tuntee itsensa kuitenkin valkoiseksi. Ei ole helppo ruskettua ei.

Ensimmaista kertaa muuten kavi musiikki hairitsemaan unta viime yona. Maya barissa oli joku klubi ja paljon normaalia kovempi jumputus soi aina viiteen asti. Onneksi ma olen aika haka nukkumisessa, Heidilla oli kuulemma tehnyt vaikeaa.

Ensiviikolla pitaisi sitten lentaa takaisin Lontooseen. Olen tanaan yrittanyt miettia, miten loppu aika kulutettaisiin. Heidin puolesta saan kuulemma organisoida ja suunnitella. Ko Lantalla olisi viela kiva kayda, mutta kayko aika vahiin?