Tyhma pihi farangi

Olipas taas eilen ohjelmaa ja vaikka mita niin ettei oikein tieda mista alottaisi. Sain taalla asuvan suomalaisen miehen kiinni ja sovimme menevamme tanaan kylaan. Jatan sinne passin ja kortit, pysyvatpahan tallessa.

Tavattiin Wat Phra Singh temppelilla todella ihana thaitytto, joka oli ihan varma, ettei me olla vanhempia kuin 17-18 -vuotiaita. Juteltiin pitkaan ja tytto piirusteli lonely planettiin pitkat kuviot, missa kaikkialla meidan pitaa kayda. Ja antoikin sitten muuten hyvat vinkit. Han kertoi tuk tuk kuskille minne piti menna. Hinnat kuulemma paremmat jos ottaa tuk tukin temppelilta kuin temppelialueen ulkopuolelta. Taas matkattiin halvalla.

Kaytiin katsomassa Wat Chiang man temppelia, joka on kai vanhin Chiang main temppeleista. Sen jalkeen mentiin raatalille, valtion sellaiselle, joka tekee taalla poliisin ja armeijan vaatteet. Nyt mulle on sitten tulossa thaisilkista mekko, joten on paras tulla jotain juhlaa mihin sen laittaa paalle. Tanaan on sovitus joskus neljan ja viiden valilla.

Paikka johon rakastuin taysin on Warorot market, paikallisten oma iltatori, joka aukeaa seitsamalta. Hinnat ovat olemattomat. Uskaltauduttiin syomaan katukeittiosta lihavartaita ja Heidi meni sitten haukkaamaan sen chilin palankin ja suuta kuulemma poltteli kauan.. Jalkkariksi ostettiin letut, rotit, joita mies paistoi pienessa kojussa. Niihin levitettiin erilaisia hilloja (ei nayttanyt mun silmaan kylla hillolta) ja suklaa lastuja paistamisvaiheessa, jonka jalkeen ne kieritettiin rullalle ja laitettiin pahvitotteroon. Aivan mielettoman herkullista. Eika maha ole mennyt miksikaan. Harmi vain, monet paikalliset katukeittion herkut nauttavat aika hurjille, eika niista oikein ota selvaa, mita ne pitavat sisallaan. Torilta kylla sai myos paistettuja jauhomatoja ja heinasirkkoja, mutta niita en haluaisi missaan nimessa loytaa keitostani. Pitaisi kerata vahan uskallusta maistaa kaikkea, ettei sitten ihan hirveasti harmittaisi loppureissusta.

Warorotin jalkeen mentiin enemman turistipainotteiselle Night bazaarille. Ihan mielettomasti tavaraa. Hinta tippui aina heti puolella kun lahti kavelemaan kojuilta pois. Siellakin olisi voinut viettaa vaikka kuinka kauan aikaa. Tekisi mieli ostaa rinkka ja shopata se samantien tayteen. Taalla on niin paljon kaikkea ihanaa ostettavaa.

Torilla oli myos paikkoja joissa tarjottiin hierontaa ulkosalla. Mika olikaan leppoisampaa kuin rankan kavelysession jalkeen ojentaa jalat hierottaviksi puolen tunnin ajaksi. Melkein tuntui pahalta, etta hieronta maksoi vain euron, kun Suomessa puolesta tunnista saisi pulittaa 45 euroa.

Ostettiin torilta hatut, oikein kunnon taiteilijahatut, ja ne paassa sitten illalla kampilla pyykattiin. Ostin myos t-paidan ja aivan ihanan pitkahihaisen, joka olisi voinut olla aavistuksen isompi, ainakaan pesukoneeseen sita ei uskalla pistaa kotosuomessa.

Tassa ei olekaan enaa kuin pari tuntia, ennen kuin suunnistetaan suomikaverille kylaan. Tekisi mieli toista banaanipannukakkua, silla aamiaisella syomani oli puolet pienempi kuin muiden. Meinasi melkein tulla vihaseksi, etenkin kun se oli paras pannari tahan mennessa.

Kuudelta tavataan viidakkoporukka ja illaksi saamme toivottavasti Mark seuraamme ihanille toreille herkuttelemaan.

Ps. Laittakaa ihmiset mulle tekstareita, niita on niin kiva lukea, tai ees sahkopostia.

Ja niin muuten, aipalle terkkuja, etta sitten kun puku valmistuu lahetan sen sulle, ettei tartte kantaa sita mukana!