Bordellibussilla Chiang maihin

Taalla sita nyt ollaan hengissa ja hyvissa voimissa. Kaytiin asken syomassa lounas, jonka hinta oli pullovesineen 50 senttia.

Oltiin eilen jossain vaiheessa aika paniikissa. Tavattiin Mark sattumalta yhdessa niista miljoonasta "T.A.T." toimistoista, joista meidankin reissu tuli hankittua. Joku mies kavi esittaytymassa, sanoi vievansa meidat bussille ja etta ollaan ajoissa. Jossain vaiheessa han selitti jotain, etta voisimme kierrella ja tehda ostoksia sun muita, mutta mehan ei oikein kasitetty mita mies selitti. Mielessa oli tuoreet muistot tuk tuk kuskista joka vei meita vaikka mihin ostospaikkoihin.

Autossa Heidille iski paniikki, kun mun ilme oli kuulemma niin kumma. Oli mielettoman epaselvaa, mista bussin piti oikeastaan lahtea. Kuskimme osti meille liput Indra tourin toimistosta bussiin. Kaski ottaa reput mukaan bussiin sisalle. toimiston edessa oli epamaarainen ilmottautumistiski. Paikallinen matkatoimistovirkailijanainen naytti niin ikavalta, ei edes yritysta esittaa hymyilevansa. Lopulta osoittautui, etta nainen ei puhunut englantia sitten yhtaan, etta muutama vaarinkasitys syntyi puhtaasti siita.

Bussi oli ihan ok. Se naytti oikeasti pyorilla kulkevalta ilotalolta. Penkit olivat punaiset, selkanojilla taitellut punaiset viltit ja punaiset rimpsuniskatyynyt. Ikkunan ylareunaa koristi vaaleanpunaiset verhot.

Bussi tuli etuajassa Chiang maihin, Heidi sanoi etta kuski oli hulluna kaahaillut. Ma herasin vain pysahdyksiin, kun hurina on niin mukavan tasaista ja nukuttavaa. Meita oltiin bussilla vastassa heti. Meidat ajelutettiin ensin B.M.P.:n toimistoon. Sielta paastiinkin kampille ja onneksi saatiin huone heti aamusta, se oli aika luksusta, koska luulin, etta joudutaan odottamaan iltapaivaan asti. Huone on muuten hyva, leveat sangyt kuten esitteen kuvissa, kylpparikin aika iso jossa mahdollisuus kuumaan suihkuun. Kylpparissa on vain kosteusvaurio, joka aiheuttaa ikavan hajun. Joku muu olisi voinut pettya enemman.

Onneksi sain yhteyden taalla asuvaan suomalaiseen mieheen ja kuulemma voimme sailyttaa tavaroitamme viidakkoretken ajan hanen luonaan. Ongelmaksi voi muodostua, etten millaan osaa astettaa meita kartalle, joten on kamalan vaikea loytaa yhtaan minnekaan. Tietysti on aina tuk tukit, jotka kyyditsevat kunhan vain kertoo paikan.

Yksi mika harmittaa on kamalan ristiriitainen tieto malariasta ja sen ehkaisysta. Kantoja on kuulemma kehittynyt erilaisia, joten erilaisia laakkeita pitaa syoda eri paikoissa. Suomessa kuulemma usein kehottavat vetamaan yhta tiettya laaketta koko reissun ajan. Toisaalta kuulin, etta paikallisesta Malaria Centerista olisi sanottu, ettei mitaan laakitysta, koska se voi haitata hoitoa, jos malarian saa. No enivei, me ollaan lahdossa viidakkoon ilman estolaakitysta, kuollaan sitten kuitenkin joskus, malariaan tai ilma.

Taalla on muuten paljon tuskaisempi kuumuus kuin Bangkokissa. Aamulla tosin oli tosi viilea, mutta nyt aurinko paistaa pilvettomalta taivaalta (Bangkokissa kokoajan paksu savusumu). Jotain extravaatetta on pakko hankkia vuorille. Onneksi saastin lentokoneesta saadut pitkavartiset sukat, voin sitten vaikka askarrella niista saarystimet :).

Nyt kun on kirjottanut suomea ilman skandeja, yritan varmaan viela puhua ilman sandeja.