Oh my Buddha!

Taalla sita nyt ollaan Ko Taolla. Tultiin aamulla ja oltiin ihan hajalla huonosti nukutuista oista. Mina kylla sain nukuttua viime yonakin, mutta todella katkonaisesti kun Heidi taas valvoi melkein koko ajan. Bussi lahti Bangkokista yhdeksan aikaan ja oli hieman neljan jalkeen Chumphonin satamassa, jossa sitten eraan rakennuksen lattialla nukuttiin rinkkoihin nojaten. Uni oli katkonaista kun joka paikassa paleli. 6.20 mut heratettiin siirtymaan paattiin. (Jouduin Bangkokista ostamaan lauttamatkaa varten suojelevan Buddhariipuksen, jossa moderni Buddha on peittanyt kasvot kasillaan. Tai nain mulle ainakin kerrottiin ja hyvin paastiin perille.) Kymmenelta sitten oltiin Ko Taolta.

Saatiin kyyti katsomaan eraan puljun kamppia saaren etelarannoille. Saksalainen sukelluksenopettaja tytto sanoi, ettei voi vuokrata meille huonetta jollemme ota heilta sukelluskurssia. Onneksi itse omistajaperheeseen kuuluva poika, joka oli yolla Heidin kanssa jutellut, tuli vastaan ja antoi meille huoneen. Siella ollaan nytten seuraava yo.

Pitkien paikkareiden jalkeen kaveltiin Sairee beachille, joka sijaitsee saaren lansipuoliskolla sataman ylapuolella. Niin paljon viihtyisampi mesta, aivan ihania rantabaareja ja tosi leppoisa meininki. Loydettiin myos sukelluskoulu, jota olin katsellut jo Suomessa. Taalla on pari vuotta sitten yhtenaistetty kaikki hinnat, mutta me saadaa Thaiklupi-kortilla siita 10 % alennusta. Huomenna saadaan lainattua snorklauskamat ja voidaan testailla kuinka suolaista se vesi oikein on. Ylihuomenna sitten alkaa itse kurssi.

Taalla on muuten megakallis internetti, kehkeh, mutta ainakin suhteessa mitka on halvimmat hinnat. Chiang maissa oli paikka jossa tunti maksoi 20 bahtia, taalla se on vakiona 120 bahtia, aika hirvea ero, vaikkei tuo 120 bahtia ole kuin 2,30 euroa.

Mina tyhma lahdin kampilta pelkastaan vahvuuksilla varustettujen aurinkolasien kanssa. Nyt pimealla olen kuin sokea ja vastaantulevien mopojen ja autojen valot saavat paan sarkemaan. Mutta onneksi jo suurin matka kavelysta takana ja seuraavaksi paastaan sankyyn, jollen saa Heidia houkuteltua pienelle youinnille, on meinaan aika hiki. Taalla on tosiaan niin kuuma, ettei paljon voi kuvitella pitavansa bikineita enempaa paalla. Onneksi pakkasin mukaan yhden ohkaisen kietaisuhameen.

Ei ole ikava Suomeen, vain ikava ihmisia. Onneksi olen saanut sahkopostia jopa mukavasti yllattavilta tahoilta ja Shinen olen nahnyt parina Suomen aamuna messengerissa. Mailia siis saapi lahettaa edelleen rutkasti. Sita on aina kiva saada.