Keep-peace eli terveisia viidakosta

Hengissa ollaan, vaikka jalat parkuvat vielakin 30 kilometrin tarpomisen jalkeen. Kun tarkemmin katsoin, loysin itsestani kahdeksan otokan puremaa. Vahan siella vuorilla ihmetytti, kun yhtakkia koivesta vuosi verta ja seuraavassa hetkessa se hyytyi.

En ole kylla varmasti koskaan elanyt yhta vaatimattomasti ja likaisesti kun tuon viidakkoreissun ajan. Kuiva maa pollysi ja varjasi jalat heti ruskeiksi. Poly ei meinannyt irrota millaan vaikka kuinka pulikoitiin vesiputouksien luona. Yot vietettiin bambumajoissa, eka yo kaikki yhdessa, toinen yo erillisissa pikku majoissa.

Meilla oli ihan mainio opas, Mr. Jon. Ensimmaisena paivana, viela kun reissun oikea luonne ei ollut selvinnyt, pysahdyttiin yhden termiittikeon luokse. Han kertoi, etta voimme laittaa lehden termiittikeon paalle, se tuottaa onnea meille ja nopeuttaa termiittikeon kasvamista. Suomessahan tyyli on aivan painvastainen, jengi tyyliin potkii muurahaiskeot rikki jos vain lahelle sattuu.

Alla toisena paivana otettu ryhmakuva heti viimeisen jyrkan kiipeamisosuuden jalkeen.

Takaa oikealta vasemmalle: Richie (Irlanti), Sandra (Saksa), Martina (Saksa), Alois (Saksa), mina, Anja (Saksa), Tanja (Saksa), Sean (Seatle) ja Leanne (Irlanti). Edessa Mike (Seatle) ja Heidi.

Jannitin vahan ensimmaisena iltana englannin puhumista, koska porukka oli silloin viela kolme ihmista suurempi kuin kuvassa. Toisen iltana sitten puhetta tuli kahden illan edesta. Meilla oli taysikuu ja vietettiin omia full moon partyja vesiputouksella jossa yovyttiin. Leikittiin kaikkia hauskoja ja holmoja leikkeja (myos juomaleikkeja, onneksi en kammannyt ja selvisin selvinpain illasta).

Meilla oli kylla harvinaisen hyva porukka. Kaikkien kanssa vaihdettiin mailiosotteita ja osan kanssa kannynumeroita ja yritetaan tehda miitinki etelassa saarilla. Varsinki saksalaispariskunta Martina ja Alois tuli jo trekkingia edeltavana iltana tutuiksi. Kutsuttiin heidat kesalla Suomeen vaeltamaan ja Leanne ja Richie kutsuivat kovasti Irlantiin vierailulle.

Jenkkipojat olivat kanssa aika mainioita. Vahan hulluja mutta erittain mukavia. viidakkojengi meinasi kehittaa mun ja Mike valille jotain romanssia ja jattivat meidat kahdestaan istumaan vesiputouksen viereen katselamaan taysikuuta. Turhan vauhdikaasti humaltunut ja innoissaan suomea opettelava Sean sitten painui aika aikaisin nukkumaan. Sita ennen kuitenkin nostettiin monesti malja rauhalle, koska kippis on kuulemma ihan selva keep peace ;).

Oli kylla siistia viettaa kolme paivaa ilman sahkoja. Iltaisin kuuden aikaa pimeni ja syotiin megaherkkua thairuokaa kynttiloiden valossa pihalla lehtikaton alla. Jouduin myos tekemaan tuttavuutta naiden reika lattiassa tyyppisten vessojen kanssa. Pari kertaa aiemmin kaupungissa olessani jatin ne haisevat lattiareijat valiin, mutta bambumajavessoissa oli parempi ilmastointi, etta se jopa tuntui aika hygieeniselta touhulta.

Kamala kun ajatus hyppii eika oikein pysty jasentamaan mitaan. Olen kohta ollut kaksi tuntia tassa koneen aarella (eika edes kallista). Roni on ystavallisesti avittanut mua naiden parin kuvan kanssa.

Vahan harmittaa etta tanaan lahdetaan pois Chiang maista. Taalla viihtyisi todella hyvin paljon pidempaankin. Taalla on ihan mielettomia shoppailumestoja ja nyt mulla on jo toinen reppu tuliaisille, voi vaan itkettaa kun lahden raahaamaan sita.

Laitan tahan loppuun viela kuvan vesiputouksesta jonka luona nukuttiin viimeinen yo. Oli muuten aika vilposta vetta ja hyva suihku. Tuosta reissusta kylla riittaa viela kerrottavaa kotonakin, kaikki norsujutut ja bambulautta-ajelut.