Sairasta vakea..

Tanaan Lauran kanssa lahdettiin Denpasariin. Saatiin Annaliisalta osoite katolisten sisarien luokse ja sielta yhden ibun nimi. Laura jai sinne ibun hoiviin ja ma palasin nyt illalla takaisin. Huomenna jos olo ei parane niin sitten tarttis jo menna sairaalaan korjaamaan tuo nestetasapaino.

Tuntuu vahan yksinaiselta taalla heeboilu. Tormasin palatessani siihen samaan kundiin jonka kanssa eilen jauhoin tovin vasyneena ja se kovasti pyytelee edelleen istuskelemaan sen kaupan eteen. Oon niin huono nimien kanssa.. Tossa kun tovin sen kanssa juttelin ni sain viela kyydinki ravintolan viereen, minne halusin menna syomaan.

Harmittaa, etten oo sinut skootterien kanssa, enka tassa kamalassa liikenteessa en lahde opettelemaan. Sitten kun paasee jonku kyytiin onki tosi siistia.. Taa kun on aika iso paikka ja me ollaan vahan syrjassa. Pyorathan meilla oli jo lainassa, pitaisi varmaan lainata uusiks ni vois suhailla tonne keskemmalle Kutaa. Siella olis vahan enemman elamaa ja vaihtoehtoja ruokapaikkojen suhteen.

Oma olo on ollut tosi allo koko paivan, toivottavasti menee ohi, silla mua ei kiinnosta sairastaminen. Ma haluan surffaamaan.

Koko kroppa kutisee aurinkoihottuman takia. Oon unissani raapinu niita (valil kyl iha valveillaki). Se ibu teki mulle jotain oljya, jossa jotain lehtia kaytetty ja se jeesas ainakin vahan. Kuulemma parantaa noi surffausnaarmut muutamassa paivassa kuntoon.