Valkoista lihaa

Vasyttaa mielettomasti, kello on kahdeksan ja tuntuu etten ole mitaan tanaan tehnyt.. Balivasymysta liikkeella?

Eilen oli toinen kaksi ja puolituntinen surffauksen alkeita. Aamulla Laura tunsi olonsa kummalliseksi ja kun sitten kehoitin neitia mittaamaan lammon niin kuumettahan sielta loytyi. Vahan nappia naamaan ja Laura lahti mukaan yrittamaan. Ensin oli teoriaa. Opiskeltiin surffietikettia (enemmankin tulee mieleen liikennesaannot, sairaan vaikeeta), aaltoja ja ajoitusta. Sitten hypattiin altaaseen treenaamaan erikokoisten aaltojen ylittamista. Pienia varten nostetaan ylakroppaa, keskikokoisin istahdetaan laudan takaosaan ja isoja varten sitten esimokaannos (tosin ei sama kuin kajakilla, pyorahdetaan vain alle ja samalta puolelta takaisin).

Napattiin laudat kainaloon ja talsittiin rannalle, jossa viela kaytiin lapi kaantymista ennen kuin mentiin aaltoihin. Tuuli mereltapain, joten aallot eivat olleet kovin hyvat ja opettelu ei ollut ehka ihan yhta nautittavaa kuin ensimmaisella kerralla. Puolen tunnin jalkeen Laura lopetti, ei kipeena ole kiva surffata. Mina jatkoin Pertun kanssa kahdestaan.

Tahan valiin on hyva mainita siita, kuinka Laura vaahtosi yksi ilta, etta Perttu saattaa tulkita mua vaarin, jos oon oma itseni. Sanoin silloin pyh ja sanoin, etten jaksa miettia etukateen moisia. Jos en voi olla oma itseni niin se on aika syvalta.

No eilen kun jaatiin kahden tuli vastaan se raja, onko toinen vain mukava vai onko mielessa yrittaa vahan enemman. Olin jotenkin niin pettynyt, silla Perttu on hyvin tietoinen siita etta mulla on Suomessa poikaystava.. ilmeisesti yrittanytta ei laiteta ja useimpien turistien moraali on naissa asioissa loyha. Harmitti, silla fiilis muuttui tilanteen myota.

No, surffaus on silti kivaa ja mun on kamalan vaikeaa kuvitella miten uskallan ja parjaan yksin tuolla jonkun laudan kanssa.. Miten onnistun ajoituksessa ja olla tormaamatta muihin ihmisiin. Toisaalta, ei sita opi kuin menemalla sen laudan kanssa aaltoihin. Tuossa yksi kuva, jonka Koming otti eilen.



Eilen sain heeboilla yksin pitkin poikin Kutan katuja ja kavin vihdoin ostamassa surffikaupasta branzincia, kunnon aurinkorasvaa, joka ei lahde naamasta ilman kunnon jynssaysta. Polttelin kuvia cd:lle pienessa puljussa ja jain sinne toviksi jauhamaan. Taalla on oikeasti tosi ihania ihmisia, mutta jostain kumman syysta koen ihmisten jutustelunhalun olevan vain sita, etta valkoinen liha houkuttaa.. Ja ne ihmiset jotka juttelemaan pyrkii on indonesialaisia poikia.

En tieda missa vika, silla tuntuu tosi vaikealta saada kontaktia taalla muihin turisteihin. Ei ole paikkoja jossa hengaillaan, mestat on niin ruokapaikkoja tai diskoja. Ja taa on niin iso paikka, pistan vahan sen tiliin. Olisin vain kuvitellut, etta kun meen taalla yksin, nyt kun Laura sairastaa, voisi juttua kehittya helpommin.

Tanaan aamulla kaytiin Lauran kanssa laakarissa tassa lahella. Laakari maksoi noin 30 euroa, mut laakkeet olikin sitten 93 euroa lisaa. Onneksi oli visa ja tuo matkavakuutus. Diaknoosina matkustajan ripuli.. nappeja ja pari paivaa vuodelepoa.

Ma olen sitten kulkenut tanaan yksin ympariinsa. Menin beachille ja kuljin pitkan matkaa etelaanpain katsomaan samaa surffispottia jossa mekin opetellaan. Paadyin itseasiassa vahingossa niin pitkalle, kun juttelin kavellessani paikallisen kundin kanssa. Mutta oli kiva ottaa arskaa ja katsella ihmisia yrittamassa huonojen aaltojen kanssa.. Yritan paasta aurinkoihottumasta silla samalla milla se tuleekin, meinaa ottamalla aurinkoa. Ja mun selka on paljon ruskeampi kuin maha.

On ihan kamalaa yrittaa vaantaa ja ymmartaa englantia vasyneena, varsinkin kun taalla on vahan aksenttia noilla paikallisilla. Olin asken menossa mini markettiin niin mut pysaytettiin, joku joka oli huudellu eilenkin peraan. On niin hassua, kun naa ihmiset on niin mukavia ja noiden poikien lahestymiset kauheen mukavia, mutta musta tuntuu et ne haluaa justkata vain sen takia, etta ne paasis nakee mun rusketusrajat. Toikin poika innostu kertomaan kauheesti Balista ja kuinka turisteja on vahemman ja pommi-iskusta, joka tapahtu 4 vuotta sitten. Ehka kolmasosa jutuista tarttui paahan ja keskustelu oli mun osalta vahan niinku nyokyttelya ja joo joo niin niita. Sielta tuli tarjoukset jeesata jos on ongelmia ja pyynto, etta tulisin jutskaamaan myohemminkin uudestaan..

On ikava. Ei paljon mitaan muuta kuin mussua. Edes kotoista vessaa en osaa ikavoida, vaikka meidan vessanpontosta puuttuu rengas ja siella sisalla kasvaa levaa.

Pakko viela sanoa, etta mussa on vielaki samat liskonaisen ominaisuudet kuin joskus kymmenen vanhana. Pitelin eilen kadessa meidan kylpparissa asuvaa vauvaliskoa, voi kun se oli pieni ja sopo. Yritin kysya silta, lahtisko se mun kanssa Suomeen, mut ei se osannu vastata.

Lisaa myohemmin ja toivottavasti aurinkoisemmissa tunnelmissa.