Hyvästit Balille ja paluu niin erilaiselle Jaavalle

Oli haikeaa viettää viimeistä päivää Balilla. Lähdin aamusta yksin viimeisille surffeille. Näin rannalla Ekan ja Pertun, joista ensimmäisen kanssa juttelin pitkään ja jälkimmäisen ainoat ja viimeiset sanat olivat vastaus ”Ei” kysymykseen, onko sillä illalla aikaa hengata meidän kanssa.. Muille herra oli kyllä ystävällinen ja jauhoi kovasti indonesiaksi. Ihan kuin olisin loukannut tai suututtanut Pertun jotenkin.. Tai sitten ihastus muhun olikin voimakkaampi kuin olin arvannut. Myöskään Komingia ei nähty päivällä eikä illalla.

Viimeiset aallot olivat vaisut, niitä ei oikein ollut ja ne pari kertaa kun aaltoja tuli ja niihin pääsi kiinni ne olivat hyviä. Tunnin jälkeen olin todella väsynyt ja tuntui, ettei käsissä ollut enää yhtään voimaa yrittää meloa vauhtia aaltoihin.

Päivä meni hengatessa uuden kaverin ja Lauran kanssa ja vähän shoppaillessa yksinään. Otettiin vielä iltapäiväaurinkoa ja uitiin meressä viimeisen kerran. Päivällisen jälkeen istuttiin rantsussa ihailemassa tuliperformanssia, jonka jälkeen vetäydyttiin lempiraflaan vielä hetkeksi yhdessä.



Hienot suunnitelmat siitä, että rauhottuisin kämpille pakkaamaan ajoissa kariutuivat turhan helposti. Puoli kahdentoista aikaan tavarat oli suurinpiirtein ojennuksessa ja kävin nukkumaan. Ruhtinaalliset yöunet, herätyskello soi 4.10. Puolessa tunnissa kasauduin ja söin illalla ostamani nasi gorengin, ensimmäinen kerta paikallisten aamiaista.

Yogyassa meitä oli vastassa innokkaat nuoret tytöt. Sri ja Teti hyppivät kaulaan heti meidät nähdessä. Tunnelmaa pilasi tieto, että joulujuhla (jonka takia nyt tänne tultiin) oli siirretty myöhemmäksi, eikä meille ollut ilmoitettu mitään. Meillä on siis ostettu lennot eteenpäin samaksi päiväksi kun täällä pitäisi juhlia joulujuhlia.

Päivä oli mukava, vaikkakin aika väsyneenä sitä tuli rahjustettua ympäriinsä. Kamalaa oli palata täysin paikallisen ruuan pariin, mitä syötiin matkan varrella.

Karaton, missä ekana vierailtiin, ei niin säväyttänyt, oltiin myös siinä vaiheessa aika koomassa. Järkyttävän iso mesta, yhdessä katoksessa 62 kiloa 18 karaatin kultaa ja ihmettelyä aiheuttavia muslimikuninkaaseen liityviä seremonioita. Ilahduttavaa oli sattua batiikkitaidegalleriaan, jossa näin miten batiikkia tehdään ja mistä todella tietää, ettei se ole printti vaan käsintehtyä ja uniikkia. Sain ostettua vehkeet, joilla pisteitä ja linjoja maalataan kankaalle ja palan vahaa, jota siihen käytetään. Suomesta on todennäköisesti todella turha kuvitella moisia löytävänsä.

Bodobudur oli mahtavaa nähdä, vaikuttava mesta, vaikka hinta olikin aivan totaaliryöstöä. Paikalliset sisään 9000 rupialla, turistit 99000 rupialla. Ensimmäisen kerran sain hyödynnettyä kansainvälistä opiskelijakorttia, joka menee vanhaksi nyt joulukuun jälkeen. Hyöty noin 3 euroa. Jee.

Autossa istuttiin paljon, ei varmasti ajettu suoraa reittiä. Iltasella pysähdyttiin isoon markettiin ja ilokseni löysin samanlaiset korvikset, jotka ostin Thaimaasta ekalla reissulla ja joista toisen hukkasin nyt surffatessani. Miten sattuikaan tulemaan vastaan juuri nyt se yksi pari, kun koko kuukauden olin sillä silmällä katsonut korviksia.

Tähän tai ensiviikkoon loppuu Indonesian osuus tältä kertaa reissublogista. Ensi viikolla nautitaan Jakartan hotellista, vain kolme tähteä, mutta aika luksusta meidän budjetilla. Katsotaan tuleeko tarvetta raportoida. Muussa tapauksessa olen kotimaan kamaralla 18.12.