Sairastelun jalkeen koitti Dreamland

Taas kerran istun taalla nettimestassa iltasella ja vasyneena. Kroppa tuntee edelleen veden imun ja aaltojen liikkeen, tuntuu hairiintyneelta. Ehka se kertoo siita etta jotain on tullut tehtya.

Kolme paivaa lepasin, hengailin mukana ja otin aurinkoa. Kalliista apteekista loytyi antibiottitippoja kipeaan korvaan, Suomesta tuttuja nenasuihkeita, yskanlaaketta ja vaikka mita droppeja. Tanaan sitten vihdoin tunsin itseni tarpeeksi terveeksi normaaliin elamaan.

Paivat ilman surffausta on ollut tuskaa, flunssa taalla on ottanut rankasti paahan. Laura on ollut vedessa kaikki nuo paivat, jotka itse sairastelin, opettelemassa surffausta herra komean kanssa. Ketutti.

Onneksi Lauran deittailuseura on supermukava tyyppi, eika porukassa ollessa tunne itseaan ulkopuoliseksi yhtaan. Eilen paatettiin, etta mennaan kaymaan toisella beachilla, Dreamlandissa, josta on kuultu paljon. Aamulla Ades ja sen frendi noukkivat meidan moottoripyorien kyytiin. Meille oli varattu kyparatkin, kaunis ajatus, mutta aika kaukana ne ovat Suomen turvallisuusstandardeista. Valilla meinas meinaan tuuli napata kyparan paasta. Reilu 20 min ajettiin yhteen suuntaan ja oli ihana nauttia vauhdista.. tosin jouduin kylla ajattelemaan sita, etta mita jalkea tulee kaatuessa tms, jos paalla on vain t-paita, lyhyet shortsit ja sandaalit. Onneksi turvallisesti paastiin sinne ja takaisin.

Vahan ennen perille paasya jouduttiin menemaan porteista ja turvallisuustarkastuksen lapi. Alue on iso ja sen on ostanut presidentin juuri vankilasta vapautunut poika. Sinne rakennetaan uutta Kuta beachia. Tiet olivat kunnossa, mutta kaikki muu oli maan tasalla ja siella taalla muutamia tyokoneita. Jatettiin pyorat ja kaveltiin vahan matkaa ymparilla vain sita tasaiseksi vedettya maata. Sitten tultiin portaiden ylapaahan ja eteen aukesi ihana nakyma kallionkielekkeiden alapuolella olevasta valkoisesta hiekkarannasta ja turkoosinsinisesta vedesta valtavine aaltoineen.

Dreamland on todella nimensa veroinen. Lillittiin Lauran kanssa 2-3 metrisissa aalloissa ennen kuin ne rikkoutuivat rantaan. Parempaa kuin Linnanmaki. Ihailtiin surffareita, jotka ovat vahan harjaantuneempia kuin Kutalla opettelevat kaverit. Pelkastaan niiden aaltojen katselu veti sanattomaksi. Siella kun asustais, ei olisi mitaan muuta kuin muutamia naapureita, ravintoloita rannalla, ranta ja aallot. Ehdottomasti kaunein ranta, jonka olen tahan astisilla matkusteluillani nahnyt.

Kun palattiin takaisin ajettiin suoraan beachille. Mulla oli surffipaita surffikoululla ja hain sielta kamat. Koming nauroi, etta olen siella kuin kotonani, kun kaivoin shortseja ja paitoja kaapista. Ajattelin olla aalloilla tunnin, silla oli vahan energiavajetta havaittavissa, mutta sen kaksi tuntia kuitenkin kulutettua siella akkia. Surffasin auringonlaskuun saakka.

Vasynyt. Ei kai sita voi muuta olla tallaisen paivan jalkeen. Ja kohtuullisen tyytyvainen olo, kun paivalliseksi sai itseensa ahdettua kunnon pihvin, soodaveden, kaksi mangoshakea ja banaanipannarin.

Kaiken kruunaa se, etta voi kuunnella musiikkia. Lauran deitti kun eilen ystavallisesti lainasi lappariaan meille. Olin jo niin kyllastynyt kuuntelemaan suomipoppia Lauran ampysta. Samalla sai ladattua vihdoin tan oman amppynsa.. Nyt luureissa raikaa Indonesialaisen Steven & Coconuttreezin Welcome to my paradise, joka taitaa olla paikallinen hitti.