Chilli basilli

Jos ajattelee, etta kohta menee sukset ristiin kun menee hissilla ylos makea, niin tapahtuu. Ajattelin yobussissa eilen illalla, etta eipa ole kukaan varastanut mitaan. Hamuilin kassiani muutamaan otteeseen yolla ja tarkastiin, oliko kamera ja kanny tallella.

Kahdeksan aikaan aamulla sen huomasin. Olisin maksanut tonnin setelilla meidan majoittumisen, mutten loytanyt passipussukastani rahoja, eivatka ne olleet tippuneet laukun pohjalle. Heidi maksoi huoneen ja sangylla istuessani ja laukkua penkoessani totesin, etta 7000 bahtia (noin 140 euroa) ja 50 euron seteli oli kadonnut laukustani. Varas oli jattanyt muutaman satasen pieneen kukkarooni, seka passin, lentoliput, kortit, kannykan ja kameran rauhaan. Onneksi.

Muutaman kerran kiroilin ja totesin, etta ottaa todella pannuun. Heidi otti paikkarit ja ma yritin unohtaa asian lukemalla Mae Pian asemalla vaihdettua romaania. Otin myos pienet unet ja yritin muuttaa paassani soivan mantran positiivisemmaksi. Ihan turhaa pilata viimeista kahta paivaa valittamalla ja kieriskelemalla kurjuudessa. Onneksi mulla on tallella kaikki tarkea. Paljon enemman mua olisi harmittanut digikameran tai passin katoaminen..

Paivasta muodostui sitten kuitenkin ihan hyva. Nostin rahaa automaatista ja kaytiin shoppailemassa BMK:ssa. Ihan kamala mesta, siellahan tulee ihan hulluksi. Martina ja Alois myohastyivat lennoltaan, mutta olivat yllattaen jo neljan aikaan Khao san roadilla odottamassa meita. Pariskunta jatti tavaroitaan sailoon meidan kamppaan, koska lehtevat nyt yolla takaisin Saksaan. Juuri asken hyvasteltiin. Tulee ikava.

Mun jalat on todella kipeat ahtaassa bussissa nukkumisesta. Toista on sarkenyt koko paivan.. Nyt illalla kun Martina ja Alois kayttivat meidan suihkua, kaytiin Heidin kanssa jalkahieronnassa. Makasin silmat kiinni patjalla ja nautiskelin ilmeisesti ilmekaan varahtamatta, silla jossain vaiheessa hieroja kyseli kovasti, olenko ok?

Nyt vasyttaa. Olen ollut pitemman tovin aivan valmis nukkumaan.